Eroahdistus

Aivan... Joskus kun vaan tuntuu että ihmiset laittavat koiriaan häkkeihin poissaolo ajaksi ¨varmuudenvuoksi¨vaikka mitään ei koskaan olisikaan syöty.
Meillä tuo tilan rajaaminen portein tulee varmasti toimimaan, maxilla kun on tapana ääniä kuullessaan syöksyä ikkunaan katsomaan, mikä mörkö meille on tulossa. Enkä tiedä oikein, onko Maxi niin fiksu? vai pöhlö, ettei mene portin yli, vaikka kevyesti voisi hypätä...

Timmulla oli eroahdistusta kun se meille tuli.
Mä olin ihan hajalla kun koira haukku ja raapi ovea aina kun lähdin kotoa.
Siinä sai monesti itkua pidätellä varsinkin sillon kun lähdin aamulla 5 aikaan töihin ja haukkuminen kuului ulos asti.

No onneks löysin sitten tietoa internetistä ja eksyin koiraneuvolan sivuille. Aloitin heti noudattamaan huomioimattomuutta, 30 min ennen lähtöä ja kun palasin kotiin.
Avuksi ostin sitruunapannan. Harjoittelu oli hidasta, ensin olin 1min pois ja siitä sitten pidensin aikaa, istuin rappukäytävässä ja naapurit ihmettelivät mutta onneksi olivat ymmärtäväisiä.
Nykyään kun lähden kotoa rajaan tilan niin, että saavat olla vain eteisessä ja muitutukseksi laitan sitruunapannan.
Se on vähän kuin merkki Timmulle, että nyt mää lähden. Tsemppiä kaikille jotka painivat eroahdistus koiran kanssa, työtä koiran kanssa on tehtävä jotta se oppii olemaan yksin mutta se palkitaan.

Meillä käydään nyt Bellan kanssa koulua alkuun siten että ihmiset katoavat (ihmiset = minä) suljetun oven taakse ja palaavat sieltä ilman minkäänlaista huomion kiinnittämistä koiraan.
Bella alkaa ulista kun katoan takapihalle tupakalle vaikka sen kanssa jää 3 muuta ihmistä olohuoneeseen. Eli sen ns. eroahdistus kumpuaa voimakkaasta leimaantumisesta vain yhteen ihmiseen.
Tämä on opettavaista ja kuin kokoaisi palapeliä, tuloksena ajanmittaan kokonainen kuva koirasta

.

Kauanko Timmun kanssa kesti päästä siihen pisteeseen että voit ilman konserttia poistua asunnosta työpäivän ajaksi?

^Muistaakseni n. 1-2 viikkoa. Unohdin tärkeän seikan edellisestä tekstistä mikä auttoi meillä,
kielsin sitä seuraamasta mua tai jos tuli liian lähelle niin pyysin poistumaan.

Olen huomannut, että takapakkia tulee aina kun muutamme uuteen asuntoon
mutta aika nopeesti se sit tajuaa, että ei tarvii haukkua.

Eli aika nopeeta kuitenkin helpotti kun jaksoit paneutua asiaan

.

Ajankohtaista tämäkin. Rocco on ahdistunut meidän muutosta, ei tuhoa tai tee tarpeitaan sisälle, mutta ulvoo/haukkuu... Käytiin eilen hakemassa DAP sekä sai clomikalm kuurin(oli siis todellakin aivan hysteerinen ekalla työviikolla)jota nyt kokeillaan. Tilasin myös saksasta pöydälle laitettavan haukunrajoittimen, joka tosin ei ole vielä tullut. Sitruunapanta haukutaan vaan tyhjäksi. Tuo toinen kapistus antaa jonkun yliäänen kun ja jos joku mesoaa...tyttöparat joutuvat kärsimään, mutta eipä tuolla kerrostalossa voi vaan odotella. Käyttäytymisharjoituksia siis myös tuon clomicalmin lisäksi, jotta tehoaisi. Pidelkää peukkuja....Olen tullut siihen tulokseen,että Rocolla on huono hermorakenne, sehän piippaa ihan hirveesti uusissa tilanteissa ja tms. ja siksi sen on vaikea käsitellä tätä muuttoa, vaikkei siis ihan pystymetsästä tuonne joutunutkaan vaan ollaan vietetty aikaa siellä n. vuoden ajan.
Katsotaan kuinka käy.

_________________
~~ Jana, Rocco ja Nelly - koipia ja partoja ~~

Onpa harmi, että Rocco reagoi noin "uuteen" paikkaan. Meillähän on myös aina niin, että kun menemme pitkän ajan päästä joku kerta puoliskon kämpille kaupunkiin, koirat ovat siellä levottomia , vaikka siellä on käyty aika ajoin monen monta kertaa ja oltu yötäkin joskus. Kaiken lisäksi Miisa aloittaa heti haukkumisen ja ulvomisen, jos sieltä lähdemme vaikka kauppaan käymään. No, nyt olimme olosuhteiden pakosta (omassa mökissäni oli kesävieraitani, joilla oli koira eikä Stenkku sovellu sen kanssa samaan huusholliin) siellä puoliskon asunnolla viikon putkeen. Ja joka päivä olivat jonkin aikaa siellä yksin. Alkupäivien ulvomisen jälkeen Miisakin tokkeentui ja oppi olemaan siellä ulvomatta. Eli totuttelua vain vaati, jotta rauhoittuivat siellä olemiseen. Meidän tapauksessa oli se hyvä puoli, ettei talossa asu muita, joten ulvonnasta ja haukkumisesta ei sinänsä ollut haittaa kenellekään. Ja varmasti, jos taas menee kovin pitkä aika ennen kuin sinne taas menemme, Miisa taas haukkuu ja ulvoo, jos ovesta ulos poistumme ilman koiria... Eli joka kerta varmaan totuttelu uudestaan, kun siellä niin harvoin olemme.
Toivottavasti teillä kaikki apukeinot sitten auttavat!